Saanko esitellä, hyvä lukija, tässä ne nyt ovat: elämäni toinen villasukkapari! Ensimmäisen parini olen neulonut yli 20v sitten koulussa. Tytär valitsi mieleisensä langanvärin Novitan sukkalangoista. Sininen kerä ei olisi aivan riittänyt pitkävartisiin sukkiin, joten käytin myös tumman harmaata 7 veljestä -lankaa. Sitä olin löytänyt II-laatuisena pussillisen. Sukat ovat samankokoiset, vaikka kuvassa muulta näyttääkin:).
Apuna tässä neulomisoperaatiossa oli isotätini sekä paras ystäväni (suurkiitos heille!) ja kirjojen puolelta kirppikseltä löytynyt Novitan ohjelehti ja niin ikään kierrätettynä hankittu Debbie Stollerin loistava opus "Stich'n bitch -Neulojan käsikirja" (Nemo 2006).
Seuraava pari on varmasti paljon helpompi tehdä. Olen ihan koukussa sukkapuikkoihin;D.
Tämä ei ole minulle pelkkä sukkapari, vaan oppitunti kärsivällisyyteen, pitkäjänteisyyteen ja vuosisataisiin perinteisiin. Hullua, mutta nimenomaan sukkia tehdessä sitä tunsi kuuluvansa sukupolvien kestävään naisten ketjuun. Kaulaliina tai pipo ei anna moista fiilistä. En olisi uskonut että jaksan purkaa kerta toisensa jälkeen epäonnistuneen kantapään tai muun kohdan. Unohdin jopa kiilakavennukset kantapään jälkeen ensialkuun. Ihmettelin vain sukan jättimäisyyttä (vasemmalla).
Kokemukseni perusteella kehotan kokeilemaan jos omatekoiset sukat kiinnostaisi. Tekemällähän sitä vain oppii:).
Tässä vielä pari kehrääjää. Pöydän alla näkyvä kori on kisujen kori. Alustana siellä on pala lampaantaljaa.
Ajatelkaas, ihan pian on jo maaliskuu.
-Anu-