* Kurpitsoja kierrätyskankaista / Pumpkins

Kierrätystä parhaimmillaan: kestokurpitsoja, joiden päällinen ja täyte ovat kierrätyskankaita! Oranssit ovat alkuperäiseltä käytöltään paitoja ja keltainen kurpitsa housujen lahjetta. Värit olivat siinä todella kirkkaat joten käänsin kankaan nurinpäin. Kurpitsojen kanta on housunlahjetta ja alapuolelle kannaksi liimasin kuumaliimalla palan vihreää kierrätyspaitaa. Mustina erottuvat viirut ovat karhulankaa, jonka avulla "rytistin" kurpitsat. 

Kurpitsoja oli alun perin enemmän, mutta osa lähti uusiin koteihin ennen kuvausta. Osa odottaa vielä pussissa karhulankakäsittelyä. Osa jää kotiamme koristamaan.

Vaikkemme Halloweenia vietäkään, niin syksyisenä koristeena nämä ovat kauniita. 2 oikeaakin oranssia kurpitsaa meillä tänä vuonna on, kun lähikaupasta sellaiset löysin, yhteishintaan n.2€.

Kuva on eteisen lipaston päältä. Kaunis lipasto 9 korilla on hankittu Mokkasta. Koreihin mahtuvat niin hatut kuin käsineetkin sopivasti.

* Huilupussi / Bag for a Flute

 Pussi nokkahuilulle mittojen mukaan tehtynä uudesta ohuesta farkkukankaasta. Sydän jo-jo on mekkokangasta (josta aiemmin tein nuken, tytön mekon ym.) uusiokäytössä, samoin nappi. Sydän jo-jo on erityisellä laitteelle tehty. Helppo ja hauska tapa tehdä sydämiä. Perhosmallikin mulla on, mutta sitä en ole vielä kokeillut.

Kurpitsoja olen tehtaillut kierrätyskankaista pimeiden iltojen iloksi kotia koristamaan. Laitan niistä kuvia tuonnempana. Tänään olen tuskaillut sitä kuinka paljon sitä haluaisikaan saada kaikenlaista aikaan, mutta kun ei ehdi eikä jaksakaan. "Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa", totesi Jeesus aikanaan Martalle, joka hyöri ja pyöri askareissaan ja moitti sisartaan Mariaa, joka oli malttanut istua Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa ja oppia saamassa, sen sijaan että olisi auttanut Marttaa. Pitäisi ottaa Mariasta mallia...mutta kun...mutta kun...  Levollista viikonloppua itse kullekin!

* Enkeliheijastimia / Angel Reflector

Tästä on jo hieman aikaa, kun nämä enkelit olivat "uunituoreita". Tein niitä sekä itselle ja parille ystävälle. Materiaalina kierrätetty puuvillakangas, täytteenä uutta puuvillavanulevyä, hiukset uutta villa-/puuvillalankaa, napeista osa kierrätettyjä. Silmät ja poskipunat maalattu. Siivet ovat uutta heijastinkangasta (taustana valkoista huopaa). Erään kangaskaupan myyjä antoi oivan vinkin heijastinkankaan suhteen. Paljastan sen nyt teille muillekin: halvoista heijastinliiveistä saa ratkottua heijastinkankaan pois ja käytettyä näin hyödyksi. TODELLA paljon halvempaa kuin kaupasta valmiina ostettu. Tämä "kierrätetty" on kuitenkin hyvin lötköä toisin kuin kaupan valmisnauha/-kangas. Mulla on edelleen runsain mitoin erilaisia heijastinideoita, mutta kun vain tietäisi mihin ne valmiit saisi eteen päin???!!!  

* Kolmården

Vihdoin sain aikaiseksi latailla kuvia matkasta, josta lupailin postausta kauan sitten:). Olemme virallisten mittapuiden(kin) mukaan köyhyysrajan alapuolella ja niinpä ei ole voitu matkustella. Itse asiassa olen edellisen kerran käynyt ulkomailla 15 vuotta sitten! Tänä kesänä 2010 saimme rahaa kerralla sopivan määrän (kiitos Kelan hitaiden rattaiden ja takautuvan tuen:), että lähdin toisen lapseni kanssa Ruotsiin neljäksi päiväksi. Toinen ei halunnut reissata. Sää oli todella hieno, suorastaan trooppinen Suomesta lähtiessä. Ruotsia kohti mentäessä viileni. Tykkäsin.

Voi kuinka nautinnollista oli istua laivan kannella katsomassa auringonlaskua ja haistelemassa raikasta meri-ilmaa! En osaa sanoa oliko laivassa paljon vai vähän väkeä, edellisestä matkasta kun oli aikaa. Joka tapauksessa väkimäärä ei haitannut. Nautin siitä, kun sai jättää arjen kauas taakse ja suunnata kohti uutta.

Tukholmasta matka jatkui bussilla kohti Norrköpingin seutua ja kuuluisaa Kolmårdenin eläintarhaa. Ennen tänne portille pääsyä olimme jo käyneet safariparkissa eläinten seassa bussilla. Tämä vuosi oli kuulemma viimeinen, jolloin autoilla pääsi puistoon. Ensi vuonna käytössä onkin uuden uutukainen linbana, köysirata.

Enää tälläinen tilanne ei siis ole mahdollinen, että puistossa, jossa pitäisi koko ajan ajaa hiljaa eteen päin, piti pysähtyä pitkäksi aikaa kirahvin toimesta. Kirahvi nuoleskeli ilmeisesti bussin yläosasta matkan varrella tarttuneet ötökät:). Tämä elukka oli vaikuttavin näky kooltaan ja väritykseltään sekä eräs suosikeistamme. Kuva on bussin etuikkunasta.

Tämä kirahvi käveli aivan bussin vierestä pää alhaalla ikkunasta katsoen. Silmät olivat "suuret kuin teevadit", mutta uteliaat ja lempeät. Hetki oli mieleenpainuva enkä halunnut pilata sitä keskittymällä kuvaamiseen.

Linbana, köysirata, joka tänä kesänä vielä kulki puiston laitamilla. Päätin voittaa korkeuskammoni (tätä kirjoittaessakin kämmenet hikoavat:) ja tenavan yllytyksestä lähteä mukaan maisemakierrokselle. Näkymät olivat upeat. Ritilälattia ei suinkaan auttanut sopeutumista korkealla roikkuvaan koppiin, mutta ylitin itseni. Tämä kuva ei ole edes korkeimmasta kohdasta, jossa mentiin puiden latvojen yläpuolella!                                                                                                              Reissumme kesti siis 4 päivää ja yövyimme välillä hotellissa. Kolmårdenissa olimme kahtena päivänä ja se on mielestäni kyllä minimi. Siinäkin sai jo kävellä rivakkaa vauhtia, jotta ehti nähdä kaiken. Jos joskus vielä pääsemme tuonne, niin yritän saada kolmannen päivän mukaan. Silloin olisi aikaa pysähtyä ihastelemaan eläimiä kunnolla. Välimatkat eläinaitauksien välillä ovat toisinaan hyvinkin pitkiä ja näin ollen suurin osa ajasta menee metsän keskellä kävelyyn. Tiet on asvaltoitu, mutta maasto erittäin mäkistä. Astma- ja särkylääkettä kului...

Eläimet oli ryhmitelty isoihin aitauksiin elinympäristöjensä mukaan. Tässä aavikon eläimiä.

Ja savannia. Sarvikuono oli kirahvin ohella eniten odottamani eläin. Ihmeellisiä eläimiä on Luojamme luonut ja tehnyt, ei voi muuta sanoa.

Intiannorsut olivat suuria, joten kuinka isoja ovatkaan afrikannorsut! Se selvisi mangustitalolle mentäessä. Seinään oli kiinnitetty vaneriset norsujen silhuetit. Kokoero näillä norsuilla on todella valtava. Nämä olisivat olleet melkein kuin poikasia. Monille eläimille on kiinnitetty ruoka korkealle, jotta ne joutuvat hieman ponnistelemaan. Norsut nyhtivät heinää kärsällään taitavasti. Lapsen mielestä norsut näyttivät nauravan kovasti kun kärsä oli ylhäällä ja suu auki.

Tässä ehdottomat suosikkieläimemme! Mangusteja. Television eläinohjelmista oli jäänyt mielikuva, että nämä olisivat melko isoja otuksia, mutta pieniä suloisia vipeltäjiähän nämä olivat. Kuvassa näkyvän lasiaidan alla oli muutaman sentin rakonen johon kengänkärjen sai alle. Mangustit tulivat uteliaina haistelemaan, katsomaan ja minikäpälillä kokeilemaan mikä siihen tuli. Ne työntivät käpälänsä kainaloa myöden aidan toiselle puolelle. Näitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan. Kuvan otin kun ulkoa kuului jokin ääni ja kaikki mangustit kääntyivät katsomaan hievahtamatta äänen suuntaan.

Yksi suloinen mangusti. Ne kuuntelivat tarkkaavaisen näköisinä kun niille puhuttiin ja ne nousivat takakäpälille istumaan. 

Apinamaailmassa oli mm.gorilloja, simpansseja ja näitä gibboneita. Varsinkin tämä yksilö osasi ottaa yleisönsä ja kun se huomasi väentungoksessa kameroiden käyvät se katsoi miettivän näköisenä ja juoksi laiturille makaamaan. Kaikki alkoivat nauraa ja gibboni tuntui nauttivan. Se vaihteli poseerausasentoa kuin malli ikään.

Tiikerimaailma oli vaikuttava ja hieman pelottavakin paikka. Kaltereita ja paksua lasia kyllä löytyi. Muurin korkeus sen sijaan ei vakuuttanut. Tiikerit pystyvät loikkaamaan korkealle....

Tiikereitä oli muutamia jakamassa isoa asuinaluettaan. Niillä oli siellä mahdollisuus mm. kiipeillä kalliolle, makoilla bussin päällä, vilvoitella vedessä. Ruoka annettiin kesähelteellä jääkimpaleina. Lihapalat oli jäädytetty veden kanssa astiassa ja niistä nuo komeat raitapaidat kiistelivät kuin kotikissat ikään.

Etelä-Amerikka aitauksessa oli muun muassa tämä hauskannäköinen kapybara. 

MarineWorldin delfinaariota ei ole turhaan kehuttu. Esitys oli henkeäsalpaavan kaunis. Katsomo oli ääriään myöden täynnä ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme sentään sisään, joskin seisomapaikkoja katsomon takana oli enää jäljellä.

Kierroksen lähetessä loppuaan oli kotoisempia eläimiä nähtävillä. Ahma.

Lasten eläintarhan upein yksilö.

Lopuksi puolijuoksulla menimme Tropicariumin läpi. Tänne varaisin puoli päivää aikaa seuraavalla kerralla. Niin paljon nähtävää olisi ollut. Kuvassa keltakorvakilpikonna ja iguaani? Ne loikoivat rauhanomaisessa rinnakaiselossa lasin takana.

Siestaa vietti useampikin lisko, tämä kieli poskella. Voisin mennä takuuseen, että tämä on uros :D.

Tropicariumissa on suljettu lasiseinäinen suuri huone, jossa oli todella trooppinen ilma. Tuli koti-Suomi mieleen... Siellä sai koskea pieniin apinoihin ja kilpikonniin. Näin kauniinvärisiä lintujakin siellä lenteli vapaana.

Kuva puhukoon puolestaan. Kyseessä on akvaario. ISO sellainen.

Pari tämmöistäkin eväkästä siellä uiskenteli. 

Jos olisi ollut aikaa, olisi voinut istua kaikessa rauhassa tuoleihin joko tällä puolelle akvaariota tai suoran, lattiasta kattoon ulottuvan, lasin taakse toiselle puolelle. Näkymä sieltä oli ensimmäisessä akvaariokuvassani.

Kaikki hyvä täällä maan päällä loppuu aikanaan, niin myös reissumme. Kuvia tuli otettua satamäärin, ohessa kuitenkin pieni välähdys eläintarhan ihanuuksiin.

* Penaali / Pencil Case

Tämä penaali oli mukava yhteistyöprojekti Teini-P:n kanssa. Yleensä hän on nykyisin varsin vastakarvaan tekeleitäni kohtaan ihan periaatteen vuoksi. Pienenä hän oli iloinen hänelle ja siskolle tekemistäni vaatteista, leluista yms. mutta niin ne ajat muuttuvat ja etenkin lapset sen myötä...

Niin, olin hankkinut tämän hyväntuulisen kissakankaan ("Monsterit" on virallinen nimi enkä kissaihmisenä ymmärrä miksi) ja kysyin voisinko tehdä Teini-P:lle siitä jotain. Hän innostuikin suunnittelemaan ja mittailemaan uutta penaalia entisen, liian pienen, tilalle. Vuorikankaaksi hän halusi jotain keltaista. Vanhasta vaatteesta löysin sopivan kokoisen palan ja yläkoululainen sai penaalinsa:). 

* Pehmoheijastimia

Heijastimia syksyn pimeyteen:). Osan olen antanut ystäville ja nämä lähtevät myyntiin. Lähes kaikki kankaat ja napit ovat kierrätettyjä. Heijastinnauha ja -kangas ovat laadukkaita ja uusia. Kuvissa eivät vain heijasta kun otin ilman salamaa. Langat ovat myös uusia.
Kukat tein siihen tarkoitukseen tehdyllä "laitteella" ja koirien kaavan tein itse. Olen tosi innostuneena suunnitellut kaikenmoisia heijastimia. Enkelinmallisia taidan kokeilla seuraavaksi...

* Neulatyyny Tildan tapaan / Tilda Pincushion Tutorial

Olipa kerran ystäväni tekemä kaunis ruusuverho. Verhokangasta oli jäänyt tähteeksi palanen ja sille ei ollut löytynyt käyttöä. "Tildan tapaan" -kirjan ohjeilla tein 2 neulatyynyä puurenkaassa. Tein kuitenkin ohjeista oman sovelluksen. Olin lueskellut blogeista, että tässä mallissa on ongelmia saada tyynyn sisään uponneet neulat kaivettua pois. Niinpä jätin alapuolelle "varauloskäynnin" näitä tilanteita varten:). 

Ensin ompelin ohjeen mukaan tyynyosan ympyrän ympäri. Saumanvara käännettynä, jotta reunasta tulee siisti. Kannattaa todella käyttää kirjontalankaa, karhulankaa tai vastaava, sillä tavallinen ompelulanka ei kestä kiristämistä ja vetämistä.

Sitten kiristin lankaa ja tyynyosa alkaa hahmottua. Vanua reilusti täytteeksi. Vasemmalla oleva pikkupala jäi tähteeksi puurenkaan ympärille ommellusta kaistaleesta.

Vasemmalla valmis puurengas. Kangas on samaa ruusukangasta. Tähdepala on nyt paineltu ja pujoteltu alaosan aukkoon, jotta vanut pysyvät sisällä. En ommellut palasta mitenkään kiinni.

Puurengas ja tyynyosa on nyt yhdistettynä pienin pistoin. Neulatyynyn alapuoli näyttää tältä. Monet ovat liimanneet esim. huopaympyrän, jotta lopputulos on siisti. Tämän tyylin etu on kuitenkin siis se, että tarvittaessa pohjan kautta neulatyynyn saa helposti tyhjennettyä vanusta ja kaivettua karanneet silmäneulat takaisin.

Loppusilaus Tilda-polvekenauhalla:). Valmista tuli.

* Valelaskosverho ja Tilda - kangasrasia

Kangasrasia on "Tildan tapaan" -kirjan ohjeella tehty. Tein ensin itselle harjoitusversion ihanasta ruskeasta kankaasta, jossa on valkoisia palloja. En silittänyt sitä, kuten ohjeessa kehotettiin tehdä ja rasia on varsin muhkea. Onneksi sen voi silittää vielä valmiinakin vanun litistämiseksi. Eräs hyyyyvin tärkeä ohjeen kohta puuttuu kirjasta, nimittäin se, että muista tarkistaa kuviokankaan kuvion suunta! Kuten huomannette, "lattet" ovat ylösalaisin rasian kyljessä... Huomasin mokani niin myöhäisessä vaiheessa, että harmitti vietävästi. Onneksi asialla ei kuulemma ollut väliä ja purkuhommiin ei tarvinnut ryhtyä:). 

Rasiat ovat todella nopeita ja näppäriä tehdä (ellei kuvioita ota lukuun). Käytin muuten välissä kaksinkertaista ohutta (n.1 cm) Eurokankaan vanulevyä, kun siellä ei ollut myynnissä tarpeeksi paksua (2 cm). Niin, tuntuuhan se hassulta laittaa paksulti vanua ja sitten litistää se raudalla kankaiden välissä, mutta se tekee rasiasta tukevamman.

Sitten tuo verho. Siinä on kierrätysideana laskosverhosta valelaskosverho. Laskosverhon mekanismi oli mennyt rikki eikä siihen haluttu uutta tilalle. Niinpä ompelin siitä valelaskosverhon ja mekanismihuolet ovat historiaa:). Kuvassa tämäkin somistus on ikkunassamme mallina olon ajan eikä tulevassa ympäristössään. Olen todella iloinen, että verho sai jatkoaikaa noin helpolla tavalla vielä.

* Tilda-nukke / Tilda Doll

Ystäväni 8v täyttänyt tytär on aivan hullaantunut Tilda-tyyliin. Hän toivoikin syntymäpäivälahjaksi meiltä tämän nuken. Piti olla mustat hiukset ponnareilla, suu, sinistä, taipuvat jalat, leikinkestävät raajat ja hame jonka saa vaihdettua. Tässä tulos:). On kuulemma NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN IHANA, ihana, IHANA, ihana:).

Siispä muokkasin "Tildas Landsted" -kirjan ison enkelin kaavaa niin että käsiä ei ommella jälkikäteen vartaloon vaan ne kuuluvat siihen kiinteästi. Muodikkaat leggingsit ovat vanhasta lasten trikootopista ja myös kiinteä osa nukkea. Yläosa on kierrätettyä sekin, pala leggingsien lahjetta. Ihokangas on uutta Eurokankankaan lakanakangasta, mekko kierrätettyä mekkoa ja siksak-nauhat Tilda-nauhoja. Hiukset ovat villalankaa. 

* Tilda-kruunu bling blingiä / Tilda Crown

Tilattuna tehty tämäkin pehmokruunu, itsellä kun ei enää ole prinsessa-ikäistä tyttöä. Kaava on "Tildas Landsted" -kirjasta. Toivomuksena oli extrana bling blingiä. Pitsiin pujottelin muovihelminauhaa. Olipahan haastellinen rupeama. Jos vielä käytän tuollaista nauhaa, niin keksin kyllä jonkin muun kiinnitystavan.. Kirjan kaavaa kehittelin eteen päin. Siinähän olisi pitänyt ommella kuminauha sauman sisään. Aiemmissa kruunuissa ompelin kuminauhan kruunun sisäpuolelle, jotta vaihtaminen katkeamisen jälkeen ei olisi mahdotonta. Nyt ompelin napit kruunun sivuille. Nihin  saa ohuen kuminauhan solmittua helposti sopivalle kireydelle ja myös vaihdettua tarvittaessa. Kankaat ovat kierrätettyjä ja välissä on Eurokankaan vanulevyä, pitsin ostopaikkaa en enää muista.

Verhokankaasta ja mekosta on moneksi

Verhokankaasta tilattiin taulu. Liimasin kankaanpalan Suomalaisesta kirjakaupasta ostamaani ohueen taulupohjaan vedellä ohennetulla EriKeeperillä. Kankaan päälle ei kannata sivellä liimaa ellei halua koppuraista pintaa. Taulun ylä- ja alareunassa on Tilda-nauhaa. Takana kiinnitysnauhana pätkä ruutukangasta nastoilla kiinni.

Verhokankaasta laukku.

Tilatut verhot ikkunassamme kuvauksen ajan. Ovat silittämättömätkin. Punainen kangas on Eurokankaan lakanakangasta. Sivuverhot on ommeltu kiinni kapan alaosaan. Kapan yläreunassa on tankokuja ja ns.kukonhelttareunus.

 Äidin mekosta muokattu mekko tytölle. Ison mekon takaosa rusetteineen on nyt tytön mekon etuosa. Päätielle ja kädenteihin ompelin vinonauhaa.

Ja ison mekon entisen etuosan napitus on nyt takana. Helmaosa on vain kavennettu, muutoin hyödynsin sen.

Mollamaija-enkelin mekko edestä

Huivi mekon helmasta.