Yo-kortti sokealle. Kannessa kaikki on kosketeltavia kuvioita. Yo-lakki on softislevyä. Mustan osan värjäsin tussilla ja kiinnitin liimalakalla. Lyyra on kimalleliimapiste. Kuvioin kartongin Fiskarsin kohokuviolevyillä ja pallokärkisellä työkalulla. Lakin ympärillä oleva reunus on BigShotilla leikattu, samoin banneri.
Halusin tehdä tämän sellaiseksi, että saaja pystyy itse lukemaan korttinsa. (EDIT: Ei näitä pystykään lukemaan sormilla! Pitäisi olla kirjoitettuna jollain virallisella apuvälineellä. No, onpa edes yritetty. Harmittaa kyllä.).
Mielenkiintoista tutustua näihin aakkosiin. Niissä on pohjana pystyssä oleva suorakaide, jossa on 6 pistettä, 2 kolmen pisteen riviä rinnakkain. Näistä pisteistä muodostetaan kaikki aakkoset ja merkit. Numeroissa on 2 kuuden pisteen sarjaa vierekkäin. Tästä linkistä löytyy lisätietoa.
Mielenkiintoista tutustua näihin aakkosiin. Niissä on pohjana pystyssä oleva suorakaide, jossa on 6 pistettä, 2 kolmen pisteen riviä rinnakkain. Näistä pisteistä muodostetaan kaikki aakkoset ja merkit. Numeroissa on 2 kuuden pisteen sarjaa vierekkäin. Tästä linkistä löytyy lisätietoa.
Käytin naskalia ja kartongin alla softislevyä. En tiedä, miten oikeasti pisteet tehdään, mutta itse pistelin kirjaimet peilikuvana eli paperin nurjalta puolelta, jotta pisteet jäi koholle oikealle puolelle. Vihreissä kartongeissa lukee (tai ainakin pitäisi lukea): Paljon onnea ylioppilaalle.
Ihan kuin olisi oppinut uuden kielen! En tietenkään pysty lukea kirjoitusta sormenpäilläni, mutta pisteet näkemällä kyllä. Upeata, että tämmöinen kirjoitustyyli on kehitetty näkövammaisten avuksi! Helpottaa heidän elämäänsä varmaan merkittävästi.
Näihin tunnelmiin.
Hyvää 3.adventtia!
Anu
2 kommenttia:
Meiltä löytyy sellainen pistekirjoituskirja. Siinä on kirjan alussa tavalliset aakkoset koholla ja aina kirjaimen yläpuolella sama pistekirjaimin. Kirja on erään sukulaisen ja se on tarkoitettu juuri pistekirjoituksen opetteluun. Itse kun on joskus yrittänyt sormenpäillään saada jostain kirjaimesta selvää, niin ei ole minulta onnistunut. Tietysti sormenpäät herkistyisivät jos niitä tosissaan olisi pakko opetella. Olihan niitä sitten olemassa muitakin apuvälineitä, kuten valkoinen keppi (kokoontaitettava), puhuva kello ja tekstin katselulaite, joka suurensi tekstin tosi isoksi. Ja nykään on varmasti paljon uusia ja parempia apuja kehitelty.
Se on todellakin hankalan tuntuista yrittää saada selkoa sormituntumalla pisteistä. Ei noistakaan tekemistä pisteistäni tolkkua saanut tämä kortin saaja -vaikka silmin niitä pystyikin lukea. Olisi pitänyt kirjoittaa pisteet semmoisella erityisellä apuvälineellä, en kyllä enää jaksa muistaa mikä se oli.
Lähetä kommentti