* Nappeja & helmiä / Buttons & Beads

 

Korujen suunnittelualusta maksaa muutaman euron ja on joka sentin väärti. Alusta helpottaa korujen tekemistä niin paljon, että aikaa ja ennen kaikkea hermoja säästyy, kun helmet, napit yms. eivät vieri pitkin pöytiä. Ja jos homma jää jostain syystä kesken, alusta on helppo nostaa kissojen ulottumattomiin ja ottaa taas esille sopivan ajan tullen. Mitatkin saa justiinsa sopiviksi tämän avulla helpolla tavalla.

 Helmet joissa näkyy langanpätkiä, ovat kierrätettyjä. Ratkoin kirppispuserosta siihen ommellun helmikuvion pois ja sain käyttökelpoisia helmiä pari sataa.

Kirppikseltä on myös korun valkoinen nauha. Se on jotain sukkahousumaista muutaman millimetrin leveätä litteää nauhaa/lankaa. Hyvin kestävää ja hieman venyvää.

 Kaikki napit näissä koruissa on ystävältäni saatuja kierrätysnappeja. 

 Suunnittelin korun alustalla aivan aluksi, sitten pujotin tarvittavan määrän helmiä lankaan. Sen jälkeen aloin virkata vuoroin napin ja vuoroin poimin helmen. 

Linkki aiempaan nappikorupostaukseeni löytyy tästä . Sieltä löytyy maininta lehdestä josta olen tämän ohjeen löytänyt:).

 Vaikka mulla on paljon vanhoja nappeja, on haastetta löytää niin isoreikäisiä joista minivirkkuukoukku menee läpi.

 Isoäitini ihastui koruuni ja toivoi itselleen vastaavaa. 

Mielellänihän minä ilahdutan häntä.

 Tuntui suurelta kunnialta saada tehdä iäkkäälle käsityöihmiselle koru.

 Helmiä ja nappeja. 

 Sinistä ja valkoista toivomuksen mukaisesti.

 Kuvausalustana ystävältäni saama suloinen Virkkukoukkusen tyynyliina.

 Kerronpa tässä yhteydessä hieman kesälomareissustamme, joka suuntautui tänä vuonna Helsinkiin. Päivän matka. Pituudeltaan raskas, mutta kuitenkin virkistävä ja hauska päivä.  Kuvassa Linnanmäen vanhan puinen vuoristorata.

Ollaan asuttu Helsingissä pitkä aika, mutta siitä on jo hyvä tovi.  Joskus kaipaan sinne takaisin koska tekemistä ja näkemistä on niin paljon. Mutta yleensä olen varsin tyytyväinen nykyiseen hiljaiseen, rauhalliseen ja pieneen kotikaupunkiimme, jossa kaikki on lähellä ja ilma puhdasta.

 

 Sealife (Linnanmäen yhteydessä), on yksi hienoimpia nähtävyyksiä Helsingissä. Jos pitää kaloista muutenkin kuin lautasella tai ongen jatkona.

 

 Isoimmassa altaassa näin rauskuja ensimmäistä kertaa. Tiedä sitten kuinka monta vuotta ovat jo olleet siellä.. Iso allas on todella suuri. Lattiasta kattoon. Vedenalainen tunnelikin kulkee jossa pääsee ikäänkuin kävelemään pohjalla ja kalat (mm.hait!) ui ympärillä.

 Sealife-Merimaailmoja on ympäri maailmaa. Suomen ainut löytyy Linnanmäeltä.

 Altaat ovat hyvin hoidettuja, suuria ja näyttäviä. Kalat ovat muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta terveitä ja elinvoimaisia. Poikasia löytyy myös.

 Rausku.

Loppuun kissakevennys. Wilma makoili eilen pöydällä ja piteli takatassuja tuolia vasten. Alla näkyy tekemäni pöytäliinan reunuspitsiä. Postaus siitä tulossa kunhan muistan kuvata:D. 

Viikonloppuja!

-Anu-

* Pienet verhot / Little curtains

 Ihanaa pystyä jälleen ompelemaan! Toipumisaika astman pahenemisesta on ollut pitkä ja kysynyt kärsivällisyyttä. Huomaan tauon tehneen kuitenkin hyvää. Nyt palan halusta toteuttaa kaikki suunnittelemani ompelutyöt:). 

Tämä suloinen ruusukangas on peräisin Eurokankaasta ja odottanut pääsemistä kilpikonnamme akvaarion alustan suojaksi. Näin kilpikonnan tavarat eivät ole näkösällä koko ajan. Piti vain leikata sopivan mittaiset palat (2kpl) ja huolitella reunat ja tehdä kuja ripustusnauhaa varten. Käytin tässäkin tapauksessa verhon kiinnitykseen yksinkertaisesti nastoja.

    

-Anu-

* Vauvalahjoja / Gifts for the Baby

 Nämä lahjat tuli ystävän vauvalle. Olen vuosia sitten löytänyt ohjeen tähän hauskaan ruokalappuun Nancy Halvorsenin kirjasta "Art to Heart -Winsome Baby". Nyt käytin applikointi liimaharsoa kuvioiden kiinnittämiseen. Helppoa kuin heinänteko:). Tekstin kirjoin käsin 3 säikeellä. Vihreä pallokangas taitaa olla Pikku Iidan Puodista. 

Tämä ruokalapun taustan sammakkokangas on uusiokäytettyä kirppismekkoa. 

Tässä tyynyliina vauvalle. Käytin samoja kankaita kuin ruokalapussa.

 Toinen tyynyliina on hyyyvin kauan kaapissa marinoituja käyttämättömiä kankaita. Ruudullinen on collegea ja numerokangas on ohutta oikein pehmyttä trikoota. Olen tehnyt tosi kauan aikaa sitten collegesta housut tyttärelle ja numerokankaasta vaatteita tytön BabyBornille. 

 Korttiin käytin Tilda-leikearkkeja, tavallisia askartelukartonkeja ja jonkin korttiaskartelulehden mukana tulleita toivotustekstejä. Niitä liimailin myös kortin sisälle josta ei tullut otettua kuvaa. "Manga-tusseilla" tein sydämiä reunukseen. Kuviosaksilla koristereunus.

  Lahjat sitten lahjapussiin ja nauhalla ja kierrätysnapilla kiinni. Käytin suurta teräväkärkistä nukkeneulaa, jossa oli tarpeeksi suuri silmä nauhaa varten. Solmin hännät rusetille. Leikkasin nauhasta 2 pätkää lisää ja solmin vain solmuun napin "kantaan".

 Elämänmuutos jatkuu.. Myimme akvaariommekin pois. Ei se kauaksi mennyt, sukulaiselle:). Lemmikkeinä näin ollen enää 2 kissaa ja kilpikonna. Ne saavat jäädä. Ainakin nyt ajattelen niin. 
Sen sijaan tavaroiden vähennys ja kaappien raivaaminen jatkuu. Haluan todellakin kaikesta turhasta eroon. Se on vapauttavaa. 

Ilokseni huomasin että lukijoita on jälleen tullut lisää. Tervetuloa!

Maaliskuussa mennään jo. Pääsiäisaskartelut on mielessä..

-Anu-

* Kolmården

Vihdoin sain aikaiseksi latailla kuvia matkasta, josta lupailin postausta kauan sitten:). Olemme virallisten mittapuiden(kin) mukaan köyhyysrajan alapuolella ja niinpä ei ole voitu matkustella. Itse asiassa olen edellisen kerran käynyt ulkomailla 15 vuotta sitten! Tänä kesänä 2010 saimme rahaa kerralla sopivan määrän (kiitos Kelan hitaiden rattaiden ja takautuvan tuen:), että lähdin toisen lapseni kanssa Ruotsiin neljäksi päiväksi. Toinen ei halunnut reissata. Sää oli todella hieno, suorastaan trooppinen Suomesta lähtiessä. Ruotsia kohti mentäessä viileni. Tykkäsin.

Voi kuinka nautinnollista oli istua laivan kannella katsomassa auringonlaskua ja haistelemassa raikasta meri-ilmaa! En osaa sanoa oliko laivassa paljon vai vähän väkeä, edellisestä matkasta kun oli aikaa. Joka tapauksessa väkimäärä ei haitannut. Nautin siitä, kun sai jättää arjen kauas taakse ja suunnata kohti uutta.

Tukholmasta matka jatkui bussilla kohti Norrköpingin seutua ja kuuluisaa Kolmårdenin eläintarhaa. Ennen tänne portille pääsyä olimme jo käyneet safariparkissa eläinten seassa bussilla. Tämä vuosi oli kuulemma viimeinen, jolloin autoilla pääsi puistoon. Ensi vuonna käytössä onkin uuden uutukainen linbana, köysirata.

Enää tälläinen tilanne ei siis ole mahdollinen, että puistossa, jossa pitäisi koko ajan ajaa hiljaa eteen päin, piti pysähtyä pitkäksi aikaa kirahvin toimesta. Kirahvi nuoleskeli ilmeisesti bussin yläosasta matkan varrella tarttuneet ötökät:). Tämä elukka oli vaikuttavin näky kooltaan ja väritykseltään sekä eräs suosikeistamme. Kuva on bussin etuikkunasta.

Tämä kirahvi käveli aivan bussin vierestä pää alhaalla ikkunasta katsoen. Silmät olivat "suuret kuin teevadit", mutta uteliaat ja lempeät. Hetki oli mieleenpainuva enkä halunnut pilata sitä keskittymällä kuvaamiseen.

Linbana, köysirata, joka tänä kesänä vielä kulki puiston laitamilla. Päätin voittaa korkeuskammoni (tätä kirjoittaessakin kämmenet hikoavat:) ja tenavan yllytyksestä lähteä mukaan maisemakierrokselle. Näkymät olivat upeat. Ritilälattia ei suinkaan auttanut sopeutumista korkealla roikkuvaan koppiin, mutta ylitin itseni. Tämä kuva ei ole edes korkeimmasta kohdasta, jossa mentiin puiden latvojen yläpuolella!                                                                                                              Reissumme kesti siis 4 päivää ja yövyimme välillä hotellissa. Kolmårdenissa olimme kahtena päivänä ja se on mielestäni kyllä minimi. Siinäkin sai jo kävellä rivakkaa vauhtia, jotta ehti nähdä kaiken. Jos joskus vielä pääsemme tuonne, niin yritän saada kolmannen päivän mukaan. Silloin olisi aikaa pysähtyä ihastelemaan eläimiä kunnolla. Välimatkat eläinaitauksien välillä ovat toisinaan hyvinkin pitkiä ja näin ollen suurin osa ajasta menee metsän keskellä kävelyyn. Tiet on asvaltoitu, mutta maasto erittäin mäkistä. Astma- ja särkylääkettä kului...

Eläimet oli ryhmitelty isoihin aitauksiin elinympäristöjensä mukaan. Tässä aavikon eläimiä.

Ja savannia. Sarvikuono oli kirahvin ohella eniten odottamani eläin. Ihmeellisiä eläimiä on Luojamme luonut ja tehnyt, ei voi muuta sanoa.

Intiannorsut olivat suuria, joten kuinka isoja ovatkaan afrikannorsut! Se selvisi mangustitalolle mentäessä. Seinään oli kiinnitetty vaneriset norsujen silhuetit. Kokoero näillä norsuilla on todella valtava. Nämä olisivat olleet melkein kuin poikasia. Monille eläimille on kiinnitetty ruoka korkealle, jotta ne joutuvat hieman ponnistelemaan. Norsut nyhtivät heinää kärsällään taitavasti. Lapsen mielestä norsut näyttivät nauravan kovasti kun kärsä oli ylhäällä ja suu auki.

Tässä ehdottomat suosikkieläimemme! Mangusteja. Television eläinohjelmista oli jäänyt mielikuva, että nämä olisivat melko isoja otuksia, mutta pieniä suloisia vipeltäjiähän nämä olivat. Kuvassa näkyvän lasiaidan alla oli muutaman sentin rakonen johon kengänkärjen sai alle. Mangustit tulivat uteliaina haistelemaan, katsomaan ja minikäpälillä kokeilemaan mikä siihen tuli. Ne työntivät käpälänsä kainaloa myöden aidan toiselle puolelle. Näitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan. Kuvan otin kun ulkoa kuului jokin ääni ja kaikki mangustit kääntyivät katsomaan hievahtamatta äänen suuntaan.

Yksi suloinen mangusti. Ne kuuntelivat tarkkaavaisen näköisinä kun niille puhuttiin ja ne nousivat takakäpälille istumaan. 

Apinamaailmassa oli mm.gorilloja, simpansseja ja näitä gibboneita. Varsinkin tämä yksilö osasi ottaa yleisönsä ja kun se huomasi väentungoksessa kameroiden käyvät se katsoi miettivän näköisenä ja juoksi laiturille makaamaan. Kaikki alkoivat nauraa ja gibboni tuntui nauttivan. Se vaihteli poseerausasentoa kuin malli ikään.

Tiikerimaailma oli vaikuttava ja hieman pelottavakin paikka. Kaltereita ja paksua lasia kyllä löytyi. Muurin korkeus sen sijaan ei vakuuttanut. Tiikerit pystyvät loikkaamaan korkealle....

Tiikereitä oli muutamia jakamassa isoa asuinaluettaan. Niillä oli siellä mahdollisuus mm. kiipeillä kalliolle, makoilla bussin päällä, vilvoitella vedessä. Ruoka annettiin kesähelteellä jääkimpaleina. Lihapalat oli jäädytetty veden kanssa astiassa ja niistä nuo komeat raitapaidat kiistelivät kuin kotikissat ikään.

Etelä-Amerikka aitauksessa oli muun muassa tämä hauskannäköinen kapybara. 

MarineWorldin delfinaariota ei ole turhaan kehuttu. Esitys oli henkeäsalpaavan kaunis. Katsomo oli ääriään myöden täynnä ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme sentään sisään, joskin seisomapaikkoja katsomon takana oli enää jäljellä.

Kierroksen lähetessä loppuaan oli kotoisempia eläimiä nähtävillä. Ahma.

Lasten eläintarhan upein yksilö.

Lopuksi puolijuoksulla menimme Tropicariumin läpi. Tänne varaisin puoli päivää aikaa seuraavalla kerralla. Niin paljon nähtävää olisi ollut. Kuvassa keltakorvakilpikonna ja iguaani? Ne loikoivat rauhanomaisessa rinnakaiselossa lasin takana.

Siestaa vietti useampikin lisko, tämä kieli poskella. Voisin mennä takuuseen, että tämä on uros :D.

Tropicariumissa on suljettu lasiseinäinen suuri huone, jossa oli todella trooppinen ilma. Tuli koti-Suomi mieleen... Siellä sai koskea pieniin apinoihin ja kilpikonniin. Näin kauniinvärisiä lintujakin siellä lenteli vapaana.

Kuva puhukoon puolestaan. Kyseessä on akvaario. ISO sellainen.

Pari tämmöistäkin eväkästä siellä uiskenteli. 

Jos olisi ollut aikaa, olisi voinut istua kaikessa rauhassa tuoleihin joko tällä puolelle akvaariota tai suoran, lattiasta kattoon ulottuvan, lasin taakse toiselle puolelle. Näkymä sieltä oli ensimmäisessä akvaariokuvassani.

Kaikki hyvä täällä maan päällä loppuu aikanaan, niin myös reissumme. Kuvia tuli otettua satamäärin, ohessa kuitenkin pieni välähdys eläintarhan ihanuuksiin.